Viime kirjoituksesta onkin taas jo aikaa..ei ole ollut fiilistä ja ei oikein aikaakaan kirjoitella..

Edellisiä kirjoituksia selatessa huomasi lopun niissä jo alkaneen ja niinhän se parisuhteessa kävikin..eropaperit laitoin vetämään ja puoliso saa omineen asua muualla. Tunteet vaihdelleet oikeasta päätöksestä huolimatta laidasta laitaan, arvatenkin ! Miten ihminen joka muka rakastaa voikaan niin satuttaa?! Menemättä tässä vaiheessa sen enempää yksityiskohtiin nyt ollaan tässä ja tästä ei voi kuin nousta ja siirtyä eteenpäin pienin varovaisin askelin.

Nyt sitten asustelen teinin 15vee ja nuoremman likan 10 vee kanssa unohtamatta kaiken karvaisia lemmikkejä koira, kissa, kani ja miljoona villakoiraa :P Jokainen meistä voi paremmin nyt ja olo helpottunut ja vapautunut kun ei tarvitse pakoilla ja elää jatkuvassa pelossa ja häpeässä.Miksihän aina vedänkin puoleeni näitä elämänpotkimia rassukoita (mukamas) ja eipä mene aikaakaan kun saan siipeeni ja huomaan olevani se joka kaiken murheen ja vastuun yksin kaikesta kantaa. Niin kävi taas vaan soisi ettei enää ikinä..helpommin sanottu kuin tehty! Miettiny miks hitossa olin niin naiivi ja tyhmä että taas luotin ja uskoin..naimiisinkin piti mennä..joo kesti sen vuoden ja kk päälle.JIPPII! Itsesyytöksissä ja säälissä ja häpeässä nyt sitten ryvenny urakalla..ja nyt ois aika lopettaa ja alkaa tutustuun itseeni..on muuten pirun vaikeeta ekaa kertaa elämässä 39 vuotiaana uskokaa tai älkää..

Nyt ainakin haaveena lähteä haukkaan happea ja fiilisteleen laavulle med makkarat, nuorin tyttöni ja soitanpa vielä isänikin mukaan :) Siellä ne murheet hetkeksi unohtuu nuotiotulta tuijotellessa ..palataan taas :)